Sota-aika

Moisiosta lähti usempi mies sotapalvelukseen:

  • Otto palveli talvisodan Uhtualla
  • Hannes palveli talvisodassa Taipaleenjoella, ja jatkosodassa Länkelässä, Kontiomäellä ja Äänislinnassa.
  • Oskar kaatui 1941 Maaselässä
  • Niilo palveli pioneerina Kannaksella
  • Jalmari oli myös pioneeri Kannaksella. Hän kaatui 1941 Valkeasaaressa.
  • Vilho puolusti myös Suomea. Palvelupaikasta ei tietoa.
  • Oton poika Martti oli myös pioneeri. Hän oli sijoitettuna seuraaviin paikkoihin: Äyräpää, Rautjärvi, Sairala, Kyläpaahkola, Hopeasalmi, Kivennapa, Virosalmi, Vuosalmi, Valkeasaari ja Aleksandrova. Sodan jälkeen Martti jatkoi ”keskenjäänyttä” varusmiespalvelusta Savonlinnassa.

Sota on julma, ja julmuuden koki omalla kohdalla moni meistä

Tässä on kirjeet, jotka Lyyli (os Matilainen) ja Matti Virtanen saivat hieman ennen sodan loppumista.

Reino-Virtasen-viimeiset-muistelot_1944

4 Commentsto Sota-aika

  1. löytyvätkö nuo palvelupaikat sotilaspassista?
    Nuo tiedot ovat sotlaspassissa. Ylläolevat tiedot pappa on varmaan antanut sukukirjan tekijälle, Markku Matilaiselle…pekka

  3. Hyvät Joulut sinne Hankasalmelle, huomasin tuon hautajaiskuvan, jossa isäukkokin on mukana. Tekstissä oli tarinaa myös veljesten palveluspaikoista, minulla on hallussani isäni Vilho Matilaisen sotilaspassi jos tarvitaan lisätietoa, niin voin lähetellä. Atle

  4. Hei Atle

    Mielellään otan vastaa kaikkea tietoa sukumme jäsenistä. Mielenkiintoisia asioita olisi esim
    – Kiimmäen muistot
    – aika ennen Moision jakoa
    – sota-ajan tapahtumat
    – ja tietysti minne kunkin tie on vienyt
    Kuvia olisi myös mukava jakaa.

    Itselleni sukuselvitys on harraste, paljon pidemmällä selvitystyössä ovat Anita ja Sirkka Okker. Anitalla on upeita kuva-albumeita nimitietoineen ja Sirkka on perehtynyt myös DNA-selvityksiin. Jokunen sivu sellaisenaan on sukusivuillani.

    Isääsi Vilhoa en ole koskaan nähnyt, äitisi luona Viiksimossa vierailimme 70-luvun lopulla. Elsan luona oltiin pari päivää. Sinun siskojen nimiäkään en enää muista.

    Heikin ja Hilman muitten jälkeläisten luona olen varmaan lapsena käynyt, mutta muistiin asioita ei ole juurikaan jäänyt. Oton jälkeläisten kanssa olen ollut tiiviimmin yhteydessä. Oton nuorin tyttö Mirja kuoli pari vuotta sitten ja hoidin hänen testamentin toimeenpanon. Serkusten kanssa olemme kokoontuneet pari kertaa Hankasalmella, Moisiossa. Haaveenani on ollut että voisimme kokoontua joskus Kymiin, jonne Otto ja monet muut Hankasalmelta muuttivat 20 ja 30 luvulla. Paluu Moisioon tehtiin kun Heikki eli Henttu isä kuoli.